Erotuska2019-09-04T12:16:43+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://erotus.vuodatus.net/erotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Loma ohi]]>No niin on taas tämäkin kesä mennyt ohi. Tai onhan tässä vielä elokuu, jonka voi kai laskea kesäkuukaudeksi. Ystävällä alkoi vasta loma... Suunnitteli lähtevänsä etelään, kun sää täällä on mikä on. Ei kovin kesäinen.
Mulla on mennyt ihan hyvin uudessa kodissa. Tavarat on aika lailla paikoillaan, jotain pientä laittamista vielä on. Ja varastoon pitäisi viedä jotain ylimääräistä paperi-tavaraa, jota on kertynyt vuosien varrella.
Mieltä masentaa toki rahatilanne. Ei se kovin hääppöinen ole ja nyt on tullut kirjattu kirje käräjäoikeudesta! En sitä vielä hakenut mutta kai se pitäisi hakea. Mietin, että onko mulla jäänyt jokin lasku maksamatta. Että sitä sitten peritään sitä kautta? Jos on, niin voikohan siihen enää vaikuttaa mitenkään? En haluais menettää luottotietojani. Oon miettinyt pääni puhki ja kaivanut lasku-arkistoani, mutta en kyllä löytänyt yhtään maksamatonta laskua. Masentaa ajatuskin tuosta. Ei kai mies ole jotain heittänyt menemään, kiusatakseen mua??? No, ei auta kun hakea kirje ja sitten viisastua.
Oon miettinyt josko etsisi toisen työn, esim. siivousta vaikka viikonloppuisin. Oon siivonnut monta vuotta opiskeluaikoinani, kunhan löytäisin vain työtodistuksen jostain. En muista mihin laitoin ne muuttaessani.
Lapset olivat kesälomani mulla. Meillä olikin kivaa. Käytiin Särkänniemessä ja heidän mummunsa (eli ex-anoppini) luona. Hän soitti ja pyysi kylään, toivoi että pidän yhteyttä poikansa ja mun erosta huolimatta. No höh, tottakai! Oon tullut anoppini kanssa aina hyvin toimeen ja nytkin oli oikein mukava kyläreissu. Lisäksi lapset pääsivät Linnanmäelle tätinsä kanssa. Korkeasaareen ei päästy, kun kotona ollessamme säät olivat kurjat. Olimme myös pitkän pätkän mökillä. Oli hienoa rauhoittua siellä luonnon keskellä, järven rannassa. Lapset puljasivat vedessä, en kyllä ymmärrä miten tarkenivat...
Mutta joo, tälläistä tänne. Töitä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Mutta palkka ei vaan nouse... Oon kyllä miettinyt josko etsisi kokonaan toisen työpaikan, sillä mun palkka on tosi huono verrattuna joihinkin toisiin firmoihin ja vastaaviin töihin. Toisaalta viihdyn täällä, porukka on mainiota.
]]>2008-08-05T10:27:00+03:002019-09-04T12:16:19+03:00https://erotus.vuodatus.net/lue/2008/08/loma-ohierotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Muutto ohi]]> Reilun viikon olen uudessa kodissa asunut ja hyvin on mennyt. Lapsia on ikävä, mutta ollaan nähty kuitenkin suht usein. Ja ensi viikolla he tulevat mun luo =) Mennään varmaankin jonain päivänä käymään Korkeasaaressa, jos vain sää suosii eikä vettä vihmo.
Miestä ei ole ollut yhtään ikävä. Olen saanut nukuttuakin ihan hyvin, vaikka aluksi pelkäsin yksinäisiä öitä. Että miten niistä selviän. En ole vielä kaikkia tavaroita saanut purettua, mutta hiljaa hyvä tulee. Vielä ei ole keittiössä pöytää ja tuoleja, ne saan lauantaina. Samoin pesukoneen. Olen pikkupyykit pessyt käsin ja isommat pesin juhannuksena vanhempien luona.
Juhannus. Se oli erilainen. Lapset olivat isänsä kanssa, joten kovin oli hiljaista mökillä. Kyllä me mökille mennään lasten kanssa vielä tänä kesänä. Sitten sitä riittää taas elämää.
Olen hieman eristäytynyt ulkomaailmasta. Olen yksin kotona ja katson telkkaria. Nettiyhteyttähän mulla ei ole ainakaan vielä kotona, vaan täältä töistä käsin luen sähköpostit ja muut jutut. Katsotaan nyt, hankinko edes nettiä kotiin. On sen verran rahat tiukilla lähiaikoina, kun kaikenlaista pitäisi kotiin hankkia. Esimerkiksi mattoja pitäisi ostaa... Ja eteiseen ja olkkariin lamput. Makkariin jo ostin, mutta vielä kun saisi sen ripustettua =)
On mulla yksi ystävä ollut tukena ja turvana. Yhdessä ollaan käyty shoppailemassa pari kertaa. Ja huomenna pojan kummitädin kanssa kaupoille. Tosin joudun olemaan pari tuntia töistä pois, kun hän ei pääse kuin päivisin. Viikonlopun aikana olis kyllä kämppä saatava kuntoon. Lapsien olis mukavampi tulla, kun ei kaikki ole ihan sekaisin.
Ja joo, imurikin pitäisi ostaa... Mistähän sitä rahaa saisi...
]]>2008-06-25T10:01:00+03:002019-09-04T12:16:21+03:00https://erotus.vuodatus.net/lue/2008/06/muutto-ohierotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Väsynyttä meininkiä]]> Tää lämpö vie mun energian. En ole saanut pakattua saati siivottua täällä vanhassa kodissa. Puhun nykyisin vanhasta ja uudesta kodista. Uuteen kotiin on jo huonekaluja. Kävin tänään ostamassa sängyn. Hintaan kuului kotiinkuljetus ja sovin sen muuttopäiväksi. Sähkösopimus on tehty. Vielä pitäisi muistaa soittaa vakuutusyhtiöön. Huoltoyhtiölle soitin ja sain selville, että tarttee ostaa kaapeli-talouteen sopiva digiboxi. Menin sellaista katsomaan erääseen elektroniikka-liikkeeseen, maanlaajuiseen. Paikalla oli kaksi myyjää, toisella oli asiakas ja toinen jutteli selkeästi kaverinsa kanssa ("Joo, me lähdetään eukon kanssa saareen viikonlopuks, pitää ottaa vähän miestä väkevämpää mukaan että sitä taas kestää.... Heheee, v****u, siistii kun on kesäloma. Mä en kyl aio tehdä mitään remppaa siel mökil... -Mul alkaa loma heinäkuun alusta. V***ttaa olla duunis tälläsil keleil...."). Joo, hienoo, että on suunnitelmia ja kaikkee, mutta seisoin siinä digiboxi-vuoren ympärillä reilu viisi minuuttia ja selkeästi tämä myyjä huomasi mut. No, yritin siinä kohteliaasti kysäistä että anteeks, voisitteko auttaa... Vastaus mulkaisu ja selänkääntäminen mulle ja tarina jatkui kaverille. Siinä ne äijät jutteli lasten kuulumiset, sukulaisten, koirien, kalastusretkistä ja mistä lie. No, painuin siitä ulos sitten. Jos ei pikkurahat kiinnosta ko. liikettä, niin antaa olla. Siinä olis ollut tarjouksessa tallentava digiboxi n. 300 euroa. Noh, ei väkisin. Kyllä niitä muualtakin saa.
On se kumma, että naisena ei saa palvelua tietyn alan yrityksistä. Jo kauan aikaa sitten, kun minä pääsääntöisesti käytän autoamme huolloissa yms. paikoissa, niin aloin käyttäytymään avuttoman naisen tavoin. Heti kyllä saa palvelua. Vielä kun saa ne poloiset mies-myyjät/mekaanikot tms. naurahtelemaan, niin saa vielä takuuvarmasti hieman alennusta. On se oivaa olla nainen edes joskus. Tulikin mieleeni, kun meillä oli vanha autonrämä, käytin sen aina katsastuksessa. Meni aina läpi. Yleensä tuli vain merkintä, että se ja se pitää korjata 3 kuukauden kuluessa. Vikoja joista olisi pitänyt katsastus "reputtaa". Miestä nauratti aina tuo. Noh, silloin olin vielä nuori ja kaunis...
Jaajaa, väsynyttä meininkiä siis täällä. Kotona että elektroniikka-kaupassa. Ehkä tää tästä.
]]>2008-06-05T18:59:00+03:002019-09-04T12:16:23+03:00https://erotus.vuodatus.net/lue/2008/06/vasynytta-meininkiaerotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Muutto lähestyy]]> Lasten kanssa on ollut hieman helpompaa nyt. Tyttären kanssa välillä menee sukset ristiin, mutta kyllä ne asiat aina selkiytyy. Olen puhunut lasten kanssa paljon tästä muutoksesta. Toki se heille konkretisoituu vasta sitten, kun olen ollut uudessa kodissani, vanhasta poissa, jonkin aikaa. Edelleenkään en pelkää sitä etteivätkö he pärjäisi. Mielestäni meidän lapset ovat fiksuja, ja mies. Hän on fiksu myös. Olemme puhuneet mieheni kanssa paljon. Siitä, miten toimia lasten kanssa. Siitä, että voivat soittaa mulle vaikka keskellä yötä, jos tulee kova ikävä. Siitä, että voivat tulla minä päivänä tahansa luokseni, jos siltä tuntuu. Isänsä tuo. Nyt alkaa tuntua siltä, että meidän perhe on oikea perhe. Kun on tällainen kriisi. Pystymme mieheni kanssa ns. puhaltaa yhteiseen hiileen.
En muista, milloin olisimme puhuneet näin paljon. Pohtineet erilaisia asioita. Puhuneet näin vapautuneesti kuin nyt. Asiasta kuin asiasta. Tämä tuntuu oudolta. Mietin, miksi koko avioliittomme ajan on ollut toisin. Miksi mies heräsi nyt vasta tähän? Mikä on muuttunut? Pelko, että menettää mut? Vai helpotus, että pääsee musta?
Kysyin asiasta varovasti mieheltäni. Hän ei osannut vastata. Sanoi, että ehkä hän viimein tajusi mitä on tehnyt väärin. Tajusi, miksi olen luisumasta tästä suhteesta pois, miksi en enää jaksa.Yksipuolinen puhuminen suhteessa kuin suhteessa on rasittavaa. Tai oikea sana lienee on kuluttavaa. Kun puhut perheen tärkeistä asioista ainoana, toiselta vastakaikua saamatta. Kun sitä jatkuu vuosia, ei se puhuja enää jaksa. Tulee tunne, että toinen ei välitä.
Jos mieheni ja mun välit paranee puhumalla, jos vielä rakastumme toisiimme uudelleen. Niin mikä ettei. Ehkä meillä voisi vielä olla yhteinen tulevaisuus! Vaikka synkkinä hetkinä olen muuta sanonut ja ajatellut, niin en voi kieltää meiltä sitä mahdollisuutta. Se vain vaatii hurjasti töitä. Mutta mistä löytyy se varmuus ettei suhde taas ajaudu siihen ajan kuluessa... Ei varmaan mistään. Onko koskaan varmuutta näissä asiossa? Pitäisi vain osata luottaa toiseen.
Kysymys siis kuuluu: luotatko itseesi, luotatko puolisoosi??? Sitä pohtiessa, Hyvää yötä! ]]>2008-06-03T23:39:00+03:002019-09-04T12:16:25+03:00https://erotus.vuodatus.net/lue/2008/06/muutto-lahestyyerotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Tulihan se sieltä]]> Lapset on mulle tärkeitä. Tiedän, että he pärjäävät. Olemme puhuneet asiasta, tästä vanhempien erosta. Paljon. Siis joka päivä. Lapset ymmärtävät, vaikka aluksi eivät voineet käsittää. Ovat huomanneet äidin ja isän kireät välit.
En ole huolissani lapsista. Kuinka he pärjäävät. Heillä on hyvä isä. Ja he näkevät äitinsä lähes päivittäin jatkossa. Välimatkaa ei kuitenkaan ole paljoa. Nykyään kun on kännykät, yhteydenpito on helpompaa. Kesä menee muutenkin lasten osalta pehmeällä laskulla.
Enemmän olisin huolestunut, jos lapset muuttaisivat mukanani. Koulun vaihto, kaveripiirin vaihtuminen, harrastusten loppuminen nykyisissä seuroissa...
En kai ole vielä sanonut, että koen olevani huono äiti??? Lapset tulevat paremmin isänsä kanssa toimeen, puhuvat hänelle asioistaan enemmän kuin minulle. Siksi uskon, että lapset pärjäävät. Heiltä kysyttiin, kumman luokse haluavat asumaan. Molemmat haluavat isänsä luo jäädä. Enkä sitä voi heiltä kieltää. Enkä ala lapsista tappelemaan. Kohta molemmat ovat jo niin isoja, että voivat tulla luokseni milloin vain.
Ihmetyttää toisten tarve arvostella muiden ratkaisuja ja ajatuksia. Pitäisikö minun tuntea nyt syyllisyyttä siitä, etten ole huolissani lapsistani??? Olenko nyt paha ihminen??? Huono äitihän mä jo myönnän olevani.
Miksi en saisi ajatella kuinka mä pärjään muuton jälkeen??? Mä olen ajatellut ensisijaisesti muita 14 vuoden ajan. Tuona aikana synnyttänyt kaksi lasta, joista toisen syntymä oli todella vaikea. Lapseni taisteli teho-osastolla hengestään. Olen aina laittanut kaikki muut itseni edelle: mieheni, lapseni, ystäväni, vanhempani, sisarukseni, muut sukulaiset. Olen auttanut, kuunnellut, valvonut, itkenyt, tukenut. Olen ollut se, jolle on voinut vuodattaa kaiken. Multa on saanut apua vaikka keskellä yötä. Ja kun nyt ajattelen kerrankin itseäni, tulee mua arvostelemaan tuntemattomat ja tutut.
Mun mielestä jokaisella on oikeus elää elämänsä kuten haluaa. Mä en aio kantaa enää syyllisyyttä siitä, että olenko riittävä, olenko tarpeeksi hyvä ihminen. Luotan mieheeni kuitenkin sen verran, että uskon hänen olevan tarpeeksi vahva tukemaan lapsiamme tämän eron aikana.
]]>2008-05-29T20:09:00+03:002019-09-04T12:16:27+03:00https://erotus.vuodatus.net/lue/2008/05/tulihan-se-sieltaerotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Epämääräistä ajatusta riittää]]> Moni on sanonut, että hyvä kun mietitte, että kyllä te löydätte vielä yhteisen sävelen. Jaa-a, mä en olisi niin varma. Luultavammin asumuserosta tulee avioero. Ennen pitkää näin tapahtuu. Jotenkin alitajunta työntää sitä ajatusta esiin. Mutta eihän ikinä pidä sanoa, että jokin lopullista. Aika sen näyttää.
Mua ihmetyttää se, miten jotkut eivät edelleenkään näytä ymmärtävän, että mä en sure. En ainakaan vielä. Haikea olen, tottakai. Mutta varsinaista surua en tunne. Johtuuko juuri siitä, että mies ei ole eron takana? Että se olen ihan minä itse, joka tästä lähtee.
Soitin tulevan kotini nykyiselle asukkaalle. Kertoi, että lähtee asunnosta aikaisemmin, joten saan avaimen muuttoa varten ennen virallista vuokrasopimuksen alkua. Hyvä niin! Pääsen muuttamaan pari päivää aikaisemmin. Ehkä muuttoajankohdan viikonloppuna on jo asuntoni kutakuinkin järjestyksessä. (Toivossa on hyvä elää jne...)
Muuttoapua on tarjottu monelta suunnalta. Jos kaikki "ottaisin" mukaan, niin väkeä olisi reilusti yli kymmenen. Tästä muutosta tulee pienen porukan homma. Minä, mieheni, vanhempani, siskoni että miehensä, ja kenties miehen veli. Meitä on kuusi tai seitsemän. Kyllä sillä porukalla muutetaan. Saa nähdä, kuinka vaikea muuttopäivästä tulee. Siinähän on sitten lopun alun tuntua. Voisin näin kuvitella ainakin. Mä olen niin tunne-ihminen. Haikeinta on se, että lapset jäävät isälleen ja lähtevät vielä viikonlopuksi nykyisen anoppini luo kylään. Mutta kyllä mä pärjään. Viikonloppuna vanhempani ovat seurana. Ja seuraavalla viikolla en ehdi varmasti paljoa asiaa ajatella, koska työ vie ison ajan päivistä. Pitää yrittää tehdä mahdollisimman paljon myös niitä vähemmän tärkeitä töitä pois alta, koska heinäkuu on lomaa!!!
Eräs kaveri kysyi, että miten mies jaksaa, miten voi tämän MUN päätöksen jälkeen... En tiedä. Mies ei mulle puhu (yllätys). Eihän ole ennenkään tunteistaan puhunut, niin miksi puhuisi nytkään??? Vaikka toivon, että tähän tulee muutos... Kaverini oli niin huolissaan miehestäni. Sanoin, etten mä oikeastaan voi asialle mitään. En voi ketään pakottaa puhumaan. Toivon vain, että miehelläni on joku jonka kanssa puhua. Mulla on muutama ystävä, joiden kanssa voin puhua asiat niin suoraan ja puhki kuin vain haluan. Ehkä sekin on auttanut mua työstämään tätä asiaa. Olen kiitollinen ystävistäni!
Kiitos myös kommentoijille ja sähköpostia laittaneille! Vastailen sähköposteihin, kunhan työt antaa periksi. Mulle saa edelleen laittaa sähköpostia, jos haluaa privaatisti kommentoida tms...
Aurinkoista päivää kaikille! ]]>2008-05-29T12:10:00+03:002019-09-04T12:16:30+03:00https://erotus.vuodatus.net/lue/2008/05/epamaaraista-ajatusta-riittaaerotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Mä elän vieläkin]]> Nyt on eriasia. On vakityö ja sitä kautta säännölliset tulot. Tokikin palkka on pieni, mutta ainakin saan itse maksaa vuokrani. Johon kyllä menee puolet nettotuloista, mutta kyllä mä pärjään. Oon laskenut kaikki pakolliset menot kuussa ja rahaa jää vielä ruokaankin, joten kyllä tämä tästä. Kai sitä voisi toisen duunin ottaa, niin ainakin sitten kaikki olis hyvin.
Nyt kun en ole miestä nähnyt viiteen päivään, niin ajatukset on rauhoittuneet jollain tavalla. En ole niin levoton. Puhelut on ollu asiallisia sen mun yhden tunteenpurkauksen jälkeen. Selvästi molemmat välttelee arkoja puheenaiheita. Muutosta puhuttiin ohimennen. Ihan kuin se olisi ihan normi-juttu meidän elämässä. Haluaisin kysyä miten mies jaksaa, mutta en uskalla. En halua kuulla syytöksiä siitä, miten ilkeä olen. Pelkään hänen negatiivista kommenttia, vaikka en tiedäkään miten hän kommentoisi...
Ajatukset virtaa vinhasti, mutta enpä niitä osaa tänne ainakaan nyt pukea sanoiksi. Katsotaan taas joku toinen päivä.
Muita samassa tilanteissa olevia, onko teitä? Miehiä tai naisia? Miten selviätte, tai selvisitte?
]]>2008-05-25T19:17:00+03:002019-09-04T12:16:32+03:00https://erotus.vuodatus.net/lue/2008/05/ma-elan-vielakinerotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Lista muuttoon liittyvistä asioista]]>
sähkösopimus (mikä sähköyhtiö???)
internet?
tv-lupa (jos saan hankittua digiboxin, kaapeli vai antenni -otettava selvää)
kotivakuutus
bussikortti vai pyörällä kesän aikana töihin? Jos pyöräilen, niin pyöräilykartta!!!
muuttoilmoitus!!!!
Jos jollekulle tulee mieleen jotain olennaista mitä en oo tuohon laittanut, niin vinkatkaa kommenteissa =o)
Kaikenlaista ostettavaa tulee myös:
sänky (uusi)
pesukone (ellen saa vanhemmiltani heidän vanhaa)
keittiönpöydän tuolit (vanhat kelpaa ja vaikka olis erilaisiakin!!! Kirppiksille heti!)
tietokonepöytä (ehkä saisin siskon vanhan??? pitää kysyä)
imuri, siivousvälineitä
Näitä otan mukaan vanhasta kodista:
pala kirjahyllyä
lipasto eteiseen
lipasto makuuhuoneeseen
olohuoneen pöytä
sohva
tv-taso
astioita
omat vaatteet tietysti
pyyhkeitä, liinavaatteita
crosstrainer
mattoja, verhoja
omat cd- ja dvd- levyt
omat kirjat
parveke/patio-kalusteet
Näitä saan sukulaisilta ja ystäviltä:
keittiön pöytä
astioita
kahvinkeitin
kukkapöytä (jos haluun)
toinen sohva (jos haluun)
lamppuja
Saa nähdä kuinka tyhjältä asunto aluksi näyttää... Kaksiohan se "vain" on, mutta aika iso sellainen: 58 neliötä! Oma sauna... Patio...
]]>2008-05-24T00:17:00+03:002019-09-04T12:16:34+03:00https://erotus.vuodatus.net/lue/2008/05/lista-muuttoon-liittyvista-asioistaerotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Hyvä olo]]>Mulla on hyvä olo. Olen tyytyväinen, että rohkenin tehdä vaikean päätöksen vihdoin ja viimein. Mielestäni meidän tilanteessa on hyvä asua erillään hetki ja katsoa tuleeko tästä avioliitosta vielä kunnon suhde. Mies on edelleen työmatkalla ja kotona on rauhallisempaa. Lapsetkin ovat rauhallisempi, eivät kiukuttele joka asiasta. Varmasti vaistoavat vanhempien kireät välit.
Tänään puhuttiin jälleen miehen kanssa puhelimessa ja ihan hyvässä hengessä. Mä meinasin hermostua ja kivahdinkin miehen kysellessä muuttopäivämäärää. Että onko noin kiire päästä nyt musta eroon... Mutta eihän hän osannut paremmin asiaa esittää. Kyse oli tarvitsenko apua muutossa.
Milloinkohan multa loppuu epäilykset näissä puhumis-asioissa. Nykyisin mietin heti, mitä mies mua arvostelee, jos sanoo jostain asiasta. Niin pitkään se on ollut sitä, että mua arvostellaan. Välillä mies ei edes tiedosta asiaa. Kylässä kahvipöydässä saattaa sanoa ottaessani ensimmäisen palan pullaa tms. että onko sun pakko ottaa tai älä sitten ota enempää. Siis siinä kavereiden kuullen! Hetihän mä siitä vedin johtopäätöksen, että arvostelee mun ulkonäköä. Ystäväni sanoi kerran kyläreissullamme, kun olimme saunomassa heillä, että hänen mielestään mieheni "piilovittuilee" mulle. Olin sanaton. Sanoin, että ainahan mies tollain puhuu mulle. Ystäväni oli aika ihmeissään... No, kun aloin kuuntelemaan miestäni, niin kyllähän sieltä tuli paljon huomaamatonta arvostelua... Ehkä suurentelen asiaa. Mieheni mielestä en ymmärrä, jos hän on sanonut jonkun asian vitsinä... Huh, se mitä hän jälkeenpäin on selittänyt vitsiksi, on jo niin uskomatonta, että tuskin moni nainen sitä sietäisi edes niin kauan kuin minä siedin...
Mulla on toiveikas olo. Toivon, että meidän suhde parantuisi asumuseron aikana. Onhan sitä varmasti moni muukin muuttanut erilleen ja sitten tavallaan tutustuneet uudestaan, puhuneet, tehneet töitä suhteen eteen ja muuttaneet takaisin yhteen. En sulje pois sitä vaihtoehtoa. En halua stressata siitä asiasta. Me joko palataan yhteen tai sitten emme. Sitä ehtii surra myöhemminkin. Nyt olo on siis helpottunut. Saan omaa tilaa ja rauhaa, saadaan miehen kanssa molemmat miettiä asioita. Ja mies kokee arjen lasten kanssa. Sitä ei ole oikeastaan tähän päivään mennessä pahemmin kokenut... Uskon, että sekin auttaa miestäni käsittämään mun fiiliksiä. Että miltä tuntuu olla "vain" äiti ja kodin hengetär. Meidän parisuhde on nurjetanut mun kropastani, sielustani, naiseuden kokonaan. Toivon saavan sen takaisin.
]]>2008-05-24T00:05:00+03:002019-09-04T12:16:36+03:00https://erotus.vuodatus.net/lue/2008/05/hyva-oloerotushttps://erotus.vuodatus.net/<![CDATA[Kertomisen vaikeus]]> Mitenkäs sitten isovanhemmat?!!! Pelottava ajatus... Pitäähän heillekin jossain vaiheessa sanoa. Anopin kanssa puhuin tiistaina, mies kai soitti eilen veljelleen. Mun sisko tietää, koska kävimme yhdessä mun uutta asuntoa katsomassa. Veljelleni ja enolleni laitoin raukkamaisesti sähköpostia... Taidan laittaa puhelimen äänettömälle, en jaksaisi puhua heille ihan äkkiä tästä asiasta. Surkeaa tämä on, koska lähes kaikkien kommentti on se, että hyvä että eroatte, mies ei ole sinun arvoisesi, on itsekäs etc. Jopa anoppini sanoi pojastaan, miehestäni, ettei ole tarpeeksi hyvä mulle. Että luonne on sellainen ettei sovi tunne-ihmiselle. Mähän olen tunne-ihminen. Olen sellaisesta perheestä lähtöisin, että tunteet on aina näytetty avoimesti, asioista on puhuttu. Ja sitten mulla on ollut miehenä 14 vuotta ihminen, joka ei puhu asioista, ei näytä tunteita. Ja tavallaan tämä aika on ollut vaikeaa. Koska jatkuvasti olen yrittänyt saada miestäni puhumaan, näyttämään tunteitaan. Mutta ei. Kai tästä tyhmempikin pitäisi tajuta ettei toista voi muuttaa. Jos ei puhu, niin ei puhu etc.
Mutta joo, tässä pohdin tulevaisuuttani. Miten mun rahat riittää? Palkka on pieni, vuokra suuri. Muita pakollisia laskuja on ainakin sähkö, vakuutus, tv-lupa. Mitä muita??? Puhelinlasku tietysti, ja netti jos hankin sen kotia. Onko muita pakollisia kuluja? Mitään lehtiä mulle ei tule enkä aio tilata. Ruoka tietysti =) Ilman sitä olis aika kurjaa...
Bussilippu tietysti töihin, mutta matkakuluissa säästän, kun muutto tapahtuu kuitenkin työpaikkakunnalleni. Nyt matkakulut kuussa on yli 100 euroa ja ne tipahtaa onneksi puoleen. Ja kesäajan voisin pyöräillä. Sehän olisi hyvä liikuntamuoto, tykkään pyöräilystä. Ei toi työmatka kuitenkaan olis pitkä, 7 km. Joskus aikoinaan pyöräilin työmatkan, joka oli 14 km. Että kunto varmasti nousisi.
Pitää alkaa jotain budjettia tässä tekemään itselleen. Että saan rahat riittämään...